Slow motion

Pari viikkoa sitten käytiin Peuhussa katselemassa valitsemaamme hääpaikkaa uudemman kerran ja hienoltahan siellä edelleen näytti. Uudistuksiakin oli tapahtunut; ikkunoihin oli ilmestynyt verhot, pöytiin liinat ja tuolihuppujakun olisi kuulemma jatkossa saatavilla. Liinat kuulostavat oikein hyvältä ja mies tykkäsi myös verhoista, itse olisin kyllä mieluummin kokonaan ilman, mutta tästähän on vielä aikaa vääntää kättä, haha. Tuolihuput eivät oikein sovi teemaan, mutta tiedoksi vain kiinnostuneille että jos vietätte Peuhussa häitänne (tai muita juhlia) niin sellaisetkin sieltä nykyään löytyy. :)

Saunan remontti, josta kesällä oli puhetta oli viittä vaille valmis. Valmista saunaa olisikin vielä joku päivä tarjoitus käydä katsomassa. Saunaa siis laajennetaan niin, että sinne mahtuu jatkossa jopa 20 henkeä ja kiukaan taakse on ilmeiseti tulossa lasinen seinä, jossa on joku revontulimainen valojuttu (?) ja lasinläpi lisäksi näkymä merelle. Kuulostaa hienolta, toivottavasti vastaa odotuksia.

Tuolla reissullamme pyysin alustavaa tarjousta edellisen postauksen menusta, jota siellä jo kovasti suunniteltiin, ja sain sellaisen käsityksen että tarjouksen pitäisi tipahtaa sähköpostiini muutaman päivän sisällä. Mitään ei kuitenkaan kuulunut ja tänään kun soitin sinne, sain ohjeeksi laittaa tarjouspyynnön vielä kirjallisena sähköpostitse... ärsyttävää, mutta onhan tässä tietysti se mahdollisuus että käsitin itse viimeksi asian väärin ja hyvänä puolena tässä on tietysti se, että sainpahan nyt laitettua mahdollisimman selkeästi kaikki asiat paperille. Toivottavasti tarjous tulisi pian, malttamattomana morsiamena en tietysti jaksaisi odotella enää yhtään. :D

Kuva Parikan omilta sivuilta. ♥

Jotakin sentään on liikahtanut eteenpäin. Sain nimittäin pomoni tyttäreltä kotiin sovitettavaksi Minna Parikan valkoiset Raquelit pvc-pinnalla. ♥ Tytär on tosiaan myymässä itselleen pieneksi jääneitä kaunokaisia ja minulle ne istuvat jalkaan kuin unelmat. Kengillä on kävelty vain parit juhlat, mutta nauhat ovat valitettavan huonossa kunnossa (olleet kuulemma jo ostaessa, nyyh!). Ajattelin kuitenkin käydä huomenna vielä suutarin pakeilla, josko lohkeilleet pvc-nauhat voisi vaihtaa vaikka tavallisiin valkoisiin pyörönauhoihin ja kiinnittää Parikalle tunnusomaiset sydämet uudelleen niihin pyörönauhoihin. Saapa nähdä minkä tuomion suunnitelmani saa ja mitä moinen lysti maksaisi... :D Häiden teemaan kengät eivät kylläkään sovi yhtään, mutta toisaalta kengät ovat enimmäkseen helmoijen alla piilossa ja ennen kaikkea mukavat jalassa, joten ehkä teemasta voisi tuon verran joustaa, haha. ♥

Hitaastihan täällä siis hommat etenee. Yritän pitää omaa mielenkiintoani yllä väsäilemällä Pinterest-kansioita,  soittolistoja ja muita ei-stressaavia hääjuttuja, mutta olisin kyllä iloinen jos viimeinkin saataisiin tuo budjetti alustavasti arvioitua. Ihan kauheaa haaveilla mistään, kun ei vielä tiedä onko moiseen varaa ensinkään! Toivottavasti raha-asiat saadaan kondikseen a.s.a.p. niin pääsee aloittamaan sen astetta realistisemman haaveilun ja ehkä toteuttamaankin niitä haaveita... ;)

The feast

Kun kesällä kävimme latsomassa hääpaikkaamme, sovimme alustavasti että tulisimme katsomaan paikkaa vielä uudelleen syksymmällä, samoihin aikoihin kuin häämme tulevat olemaan. Ajattelin että menisimme siis ensi viikolla joku päivä piipahtamaan Peuhussa.

Samalla kun vierailemme paikalla uudelleen olisi tarkoitus pyytää arvio cateringin kustannuksista, joten otin tämän päivän agendaksi suunnitella meille alustavan menun. Ajattelimme tarjota häissämme mahdollisimman paljon kauteen sopivaa, keskiaikaistyylistä ruokaa ja tehdä mahdollisimman monet tarjottavat itse (ystävien ja sukulaisten avustuksella). Aivan autenttisiksi emme kuitenkaan heittäydy, sillä esimerkiksi perunaa ei tuolloin vielä näillä tienoilla tunnettu. ;) Myöskään kattaus ei tule olemaan kovin teemanmukainen, sillä juhlapaikallamme on valmiina (rumat) posliiniset astiat ja luulenpa, että emme lähde niitä vaihtamaan, puulautaset ja savikolpakot lohkaisisivat turhan suuren loven budjettiimme.

Tässäpä siis juhliemme alustava menu, toivottavasti saadaan tämä sovitettua budjettiin... :)

Hääparin malja:

♥ Simaa

Kuva täältä.

Pääruoka:

♥ Uunijuureksia

   • yrttimaustettua perunaa, porkkanaa, lanttua ja punajuurta
♥ Juustoinen lihapata

   • Paistilihaa ja laktoositonta koskenlaskijaa
♥ Halloumia
♥ Vihersalaattia

   • Jäävuorisalaattia

   • Kurkkua

   • Kirsikkatomaatteja

   • Laktoositonta fetajuustoa

   • Laktoositonta ja gluteenitonta salaatinkastiketta

♥ Keitettyjä herneitä
♥ Mustia papuja
♥ Kylmäsavulohta

Kuva täältä.

Juomat:

♥ Maitoa
♥ Laktoositonta maitoa
♥ Kotikaljaa
♥ Olutta
♥ Siideriä
♥ Punaviiniä
♥ Valkoviiniä

Kuva täältä.

Lisukkeet:

♥ Tuoretta, rouheista vaaleaa leipää
♥ Ruisleipää
♥ Rieskaa
♥ Gluteenitonta leipää
♥ Voita

Kuva täältä.

Jälkiruoat:

♥ Kahvia

♥ Teetä

♥ Hääkakkua

   • Vaniljakermakakku, täytteenä esimerkiksi mustikkahilloa ja valkosuklaamoussea

   • Pinnalla tuoreita mustikoita ja sirtuunamelissan lehtiä
♥ Gluteenitonta ja laktoositonta mustikkakermakakkua
♥ Gluteenitonta ja laktoositonta omenapiirakkaa
♥ Gluteenitonta ja laktoositonta vaniljakastiketta
♥ Gluteenitonta ja laktoositonta maustekakkua
♥ Laktoosittomia sydänpiparkakkuja
♥ Gluteenittomia sydänpiparkakkuja
♥ Laktoositonta leipäjuustoa

♥ Lakkahilloa

Kuva täältä.

Iltapala:

♥ Karjalanpiirakoita
♥ Gluteenittomia karjalanpiirakoita
♥ Munavoita
♥ Tuorejuustoa
♥ Glögiä
♥ Glögiä punaviinillä

Kuva täältä.

Illan juotavat:

♥ Punaviiniä
♥ Valkoviiniä
♥ Olutta
♥ Siideriä

Kuva täältä.

Mitä mieltä te lukijat olette, maistuisiko? Jäikö mielestänne jotain puuttumaan ja onko erikoisruokavaliot (kasvissyöjät, keliaakikot ja laktoosi-intolerantikot) huomioitu riittävässä määrin? Mitä te haluaisitte häissä syödä ja mitä ette? :)

Arrow in the knee

Heipä hei ja hyvää pyhäinpäivää! Ensi vuonna tätä juhlapyhää vietetäänkin meillä tavallista iloisemmissa merkeissä, nimittäin omissa häissämme! Häämme ajoittuvat ensi vuonna sillä tavalla hauskasti, että sekä pyhäinpäivä, että Halloween ajoittuvat hääpäivällemme, aika enteellistä!

Pari viikkoa sitten vierailimme kotikonnuillamme ja ajatuksena oli suorittaa loppuun tärkeä tehtävä, nimittäin kysyä mieheni parasta ystävää bestmaniksi ja mieheni veljeä sulhaspojaksi. Molemmat onneksi suostuivat!

Meillä on nyt valittuna ja sovittuna häidemme avustajat, hurraa! Ainakin mulle valinta tuntui tosi vaikealta. Mä en ole koskaan ollut esimerkiksi järjestämmä häitä, enkä edes vieraana polttareissa ja mulle on vieläkin jokseenkin epäselvää mihin kaikkeen tulen tarvitsemaan apujoukkoja... Mulla ei ole myöskään sellaista tiivistä muutaman ystävän porukkaa, joka olis sillä lailla luontevasti suoriltaan valikoitunut hommaan. Ystäviä on kyllä paljon, mutta he ovat kaikki mulle yhtä läheisiä, joten tuntui hirveän vaikealta valita vain muutama.

Paremmalle puoliskolle valinta oli onneksi alusta alkaen melko selvä, paras ystävä bestmaniksi ja veli ja toinen luottoystävä sulhaspojiksi. Päädyin itsekin sitten valitsemaan vain kaason ja kaksi morsiusneitoa ja ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä että tittelit jakautui oikeille ilmisille. :) Päätettiin suorittaa tämä kysymisprosessi saunaoluiden ja siidereiden muodossa, joihin suunnittelin ja liimasin uudet, häidemme teemaan sopivat etiketit itse. Lainaus on napattu Skyrimistä ja on yksi kaupunginvartioston hokemista. Sanonta: "saada nuoli polveen" on kuulemma vanha pohjoismaalainen ilmaisu, joka tarkoittaa naimisiin menoa ja viittää siis polvistumiseen kosittaessa. ;)

"I used to be an adventurer like you, but then I took an arrow in the knee."

Ollaan nyt viimein alettu puhua avoimemmin meidän hääaikeista, kun kaikille avainhenkilöille on saatu asia tunnustettua. Useimmat on olleet tosi iloisia meidän puolesta, mutta muutama (vieläpä aika läheinen ihminen) on suhtautunut asiaan vähän nuivasti, mikä on kieltämättä tuntunut aika kurjalta. Onko teillä lukijoilla vastaavanlaisia kokemuksia ja miten olette asiaa käsitelleet?

Les Fleurs du mal

Heipähei pitkästä aikaa. Syksy on päässyt livahtamaan vaivihkaa talven puolelle ja työ- ja harrastuskiireiden vuoksi häärintamalla on ollut hiljaista. Jotain olen sentään saanut aikaan, ostin nimittäin joitakin viikkoja sitten testimielessä muutamia callunoita ja kokeilin miltä ne pulloissaan näyttävät ja millainen kestokyky niillä on maljakko-olosuhteissa. :)

Ihan sieviähän noista tuli, tosin puuvartisina kasveina nuo vedessä lilluvat varret näyttävät aika kamalilta, pitää ehkä panostaa asetteluun ja leikkaamiseen enemmän h-hetkellä. :D Mietin myös pitäisikö tuonne veteen tiputtaa vaikkapa violettia karamelliväriä (ja mahtavatkohan kukat pahastua siitä??), sekin voisi näyttää aika jännältä ja viedä huomion noista juurista!

Vähän jäi harmittamaan kuinka pieniä noista asetelmista tuli, noissa Prismasta ostamissani callunoissa oli aika lyhyet kukinnot ja varret... Stockalta bongasin tosin Hullujen päivien aikaan jätticallunoita, joissa näytti olevan enemmän pituutta, täytyy toivoa että löydän ensi vuonnakin sellaisia, voisivat sopia vielä paremmin leikkokukiksi. :)

Mielestäni nuo callunat kaipaavat kyllä vielä seurakseen jotain... ehkä vain jotain vihreää? Olisiko teillä lukijoilla varteenotettavia ehdotuksia kanervien kaveriksi? :)

Nomen est omen

Tulevassa rouvuudessa minua stressaa ehkä kaikkein eniten sukunimen valinta. Otanko perinteikkäästi mieheni sukunimen, pidänkö modernisti omani, valitsenko kompromissina yhdistelmäsukunimen vai keksisimmekö kokonaan uuden, yhteisen nimen?

Kuva täältä.

Olen melko perinteinen ihminen ja jotenkin olen aina kuvitelllut, että tottakai otan naimisiin mentäessä mieheni sukunimen. Pidän jotenkin ajatuksesta, että mies lahjoittaa minulle sukunsa nimen ja minä taas annan itseni mieheni sukuun. Romanttinen ajatushan se on, mutta.

Omasta nykyisestä nimenstäni on kuitenkin tullut suuri osa minua ja arkista elämääni. Nimeäni käytetään kymmeniä, ellei satoja kertoja päivässä, kirjoitettuna tai ääneen lausuttuna, niin itseni kuin muidenkin toimesta. Se on kirjoittamieni kirjeiden, sähköpostien ja virallisten lappusten allekirjoituksissa, minulle osoitetuissa korteissa ja kuorissa, joita saapuu niin kotiin kuin työpaikallekin, se on sähköpostiosoitteissani, signeeraamissani töissä ja lompakostani löytyvissä korteissa passista kirjastokorttiin. Ehkä siksi nimen muutos tuntuu jo itsessään suurelta ja pelottavalta asialta.

Erityisen vaikeaa valinnasta minulle tekee se, että juurikaan tunne ihmisiä siltä puolelta sukuani, jonka nimeä itse kannan. Koen tietyllä tapaa itseni juurettomaksi, sillä samaa sukunimeä kantavia sukulaisia, jotka voisin sanoa tuntevani, on nopeasti laskettuna vain kahdeksan ja ajattelinkin aina, että minun olisi helppoa ottaa tulevan puolisoni sukunimi. Mutta mieheni suvusta taas en tunne oikeastaan kuin mieheni, hänen vanhempansa ja veljensä, joten nyt en osaa mieltää itseäni myöskään osaksi heidän sukuaan, vaikka olenkin aika läheinen hänen perheensä kanssa.

Tietenkin myös esteettiset tekijät vaikuttavat valintaan. Minulla on pitkä etunimi, joten olisi hyvä jos sukunimeni olisi lyhyehkö, kuten nyt. Mieheni sukunimi on hieman pidempi, mutta ei vielä mahdoton ajatus. Sukunimiemme yhdistelmä taas olisi jo naurettavan pitkä. Tällä hetkellä minulla on myös sama etunimen ja sukunimen ensimmäinen kirjain, ja olen aina pitänyt siitä. Miehen sukunimi alkaa tietystikin eri kirjaimella. Nimien pitäisi myös sopia yhteen ja rehellisesti sanottuna minun etunimeni ja mieheni sukunimi ei ole kombinaationa siitä kauneimmasta päästä.

Mieheni väläytteli jo ajatusta kokonaan uudesta, yhteisestä sukunimestä, mutta itse en oikein lämpene ajatukselle. Ensinnäkin se tuntuisi ehkä jotenkin... erikoisuudentavoittelulta pelkän erikoisuuden vuoksi ja toiseksikin olen melko varma että onnistuisimme tuollaisella tempauksella loukkaamaan verisesti sekä minun, että puolisoni perheitä.

Onneksi minulla on vielä melkein vuosi aikaa haudutella tätä asiaa, mutta juuri nyt epäilyttää että mahtaako ajankulu tehdä minua hullua hurskaammaksi tässä asiassa. Haluaisin kuulla, mitä te lukijat asiasta ajattelette? Mitä te tekisitte minun sijassani tai millaisiin ratkaisuihin olette itse päätyneet omissa liitoissanne? :)

Pientä säätöä

Lähipäivinä blogiini eksyvät saattavat huomata ulkoasussa kummallisuusksia, yritän nimittäin säätää sitä hiljalleen mieleisekseni. Lisäsin sivupalkkiin myös itselleni painostukseksi alustavan muistilistan tehdyistä, työn alla olevista ja vielä tehtävistä asioista. Siihenkin varmaan tulee lisää kohtia sitä mukaan kun älyän että aha, tämmöinenkin juttu olisi siis pitänyt tehdä... :D

Mutta nyt nukkumahommiin. ♥

Myötä- ja vastamäkeä

Häiden esivalmistelut (=projekti hääkuntoon 2015...) on ottanut skidisti takapakkia viime viikkoina. Armottoman sadistinen syysflunssa sai saaliiksi meidätkin ja pariin viikkoon saleilu ei tullut kysymykseenkään. Terveellisen ruokavalion ylläpitäminenkään ei juuri huvittanut kun olo oli muutenkin kurja, ja tässä on tulos:

Onneksi viime viikolla olo alkoi olla jo parempi ja pääsin taas aloittamaan saleilun ja uimisen, jospa se tästä vielä lähtisi!

Pullo- ja tarjotinprojekti sentään etenee hitaasti mutta varmasti. Oulu-Hallissa järjestettiin hiljattain iso kirppistapahtuma ja saatiin sieltä saaliiksi monta pulloa ja tarjotinta! Yhden pullon onnistuin tosin jo rikkomaan kömpelyyttäni... :(

Pitäisi jaksaa hinkata nuo kaikki teräsvillalla, vaikka eihän ne pienet elämänjäljet ketään haitanne. :)

19 kappaletta tarjottimia - check!

Out of mana. ;)

Pulloja on nyt kaikenkaikkiaan 15kpl ja tarjottimia 19... plus mun vanhempien luona pitäisi olla vielä yksi kipale. :) Luulen että molempia tarvitaan noin 40, joten puoliväli lähestyy!

Lähdetään huomenna bussilla ystäväpariskunnan luokse Pelloon koko pienen perheemme voimin. Meidän piti lainata kaverin autoa ja mennä sillä, mutta se ruoska olikin jo niin huonossa jamassa, ettei sillä enää sellaisia matkoja taiteta... oli tarkoitus käydä matkalla Haaparannan Ikeassa ostamassa kynttilät noita tarjottimia varten, mutta onhan tässä tietysti vielä hyvin aikaa... olisi ollut kiva käydä myös Systembolagetissa testailemassa huokeita siidereitä ja oluita tarjoitut mielessä.

Pari viikkoa sitten saatiin muuten viimeinkin kerrottua naima-aikeista meidän molempien vanhemmille, jotka oli onneksi melkein yhtä innoissaan kuin mekin. :D Isä tarjoutui tekemään reissun Viroon, joten ehkäpä tuo juoma-asiakin ratkeaa vielä budjetille ystävällisellä tavalla. ;)

Huh. Huomenna olisi vielä muutama tunti töitä tiedossa ennen viikonlopun retriittiä, joten tämä jää nyt tällaiseksi suppeaksi jeejee jotain on tapahtunut -päivitykseksi. Suunnitelmissa on tehdä päivitys vähän painavammastakin aiheesta, mutta käytännön syistä sen aika ei ole ihan vielä... jokatapauksessa rentouttavaa viikonloppua myös teille lukijoille! :)