Slow motion

Pari viikkoa sitten käytiin Peuhussa katselemassa valitsemaamme hääpaikkaa uudemman kerran ja hienoltahan siellä edelleen näytti. Uudistuksiakin oli tapahtunut; ikkunoihin oli ilmestynyt verhot, pöytiin liinat ja tuolihuppujakun olisi kuulemma jatkossa saatavilla. Liinat kuulostavat oikein hyvältä ja mies tykkäsi myös verhoista, itse olisin kyllä mieluummin kokonaan ilman, mutta tästähän on vielä aikaa vääntää kättä, haha. Tuolihuput eivät oikein sovi teemaan, mutta tiedoksi vain kiinnostuneille että jos vietätte Peuhussa häitänne (tai muita juhlia) niin sellaisetkin sieltä nykyään löytyy. :)

Saunan remontti, josta kesällä oli puhetta oli viittä vaille valmis. Valmista saunaa olisikin vielä joku päivä tarjoitus käydä katsomassa. Saunaa siis laajennetaan niin, että sinne mahtuu jatkossa jopa 20 henkeä ja kiukaan taakse on ilmeiseti tulossa lasinen seinä, jossa on joku revontulimainen valojuttu (?) ja lasinläpi lisäksi näkymä merelle. Kuulostaa hienolta, toivottavasti vastaa odotuksia.

Tuolla reissullamme pyysin alustavaa tarjousta edellisen postauksen menusta, jota siellä jo kovasti suunniteltiin, ja sain sellaisen käsityksen että tarjouksen pitäisi tipahtaa sähköpostiini muutaman päivän sisällä. Mitään ei kuitenkaan kuulunut ja tänään kun soitin sinne, sain ohjeeksi laittaa tarjouspyynnön vielä kirjallisena sähköpostitse... ärsyttävää, mutta onhan tässä tietysti se mahdollisuus että käsitin itse viimeksi asian väärin ja hyvänä puolena tässä on tietysti se, että sainpahan nyt laitettua mahdollisimman selkeästi kaikki asiat paperille. Toivottavasti tarjous tulisi pian, malttamattomana morsiamena en tietysti jaksaisi odotella enää yhtään. :D

Kuva Parikan omilta sivuilta. ♥

Jotakin sentään on liikahtanut eteenpäin. Sain nimittäin pomoni tyttäreltä kotiin sovitettavaksi Minna Parikan valkoiset Raquelit pvc-pinnalla. ♥ Tytär on tosiaan myymässä itselleen pieneksi jääneitä kaunokaisia ja minulle ne istuvat jalkaan kuin unelmat. Kengillä on kävelty vain parit juhlat, mutta nauhat ovat valitettavan huonossa kunnossa (olleet kuulemma jo ostaessa, nyyh!). Ajattelin kuitenkin käydä huomenna vielä suutarin pakeilla, josko lohkeilleet pvc-nauhat voisi vaihtaa vaikka tavallisiin valkoisiin pyörönauhoihin ja kiinnittää Parikalle tunnusomaiset sydämet uudelleen niihin pyörönauhoihin. Saapa nähdä minkä tuomion suunnitelmani saa ja mitä moinen lysti maksaisi... :D Häiden teemaan kengät eivät kylläkään sovi yhtään, mutta toisaalta kengät ovat enimmäkseen helmoijen alla piilossa ja ennen kaikkea mukavat jalassa, joten ehkä teemasta voisi tuon verran joustaa, haha. ♥

Hitaastihan täällä siis hommat etenee. Yritän pitää omaa mielenkiintoani yllä väsäilemällä Pinterest-kansioita,  soittolistoja ja muita ei-stressaavia hääjuttuja, mutta olisin kyllä iloinen jos viimeinkin saataisiin tuo budjetti alustavasti arvioitua. Ihan kauheaa haaveilla mistään, kun ei vielä tiedä onko moiseen varaa ensinkään! Toivottavasti raha-asiat saadaan kondikseen a.s.a.p. niin pääsee aloittamaan sen astetta realistisemman haaveilun ja ehkä toteuttamaankin niitä haaveita... ;)

The feast

Kun kesällä kävimme latsomassa hääpaikkaamme, sovimme alustavasti että tulisimme katsomaan paikkaa vielä uudelleen syksymmällä, samoihin aikoihin kuin häämme tulevat olemaan. Ajattelin että menisimme siis ensi viikolla joku päivä piipahtamaan Peuhussa.

Samalla kun vierailemme paikalla uudelleen olisi tarkoitus pyytää arvio cateringin kustannuksista, joten otin tämän päivän agendaksi suunnitella meille alustavan menun. Ajattelimme tarjota häissämme mahdollisimman paljon kauteen sopivaa, keskiaikaistyylistä ruokaa ja tehdä mahdollisimman monet tarjottavat itse (ystävien ja sukulaisten avustuksella). Aivan autenttisiksi emme kuitenkaan heittäydy, sillä esimerkiksi perunaa ei tuolloin vielä näillä tienoilla tunnettu. ;) Myöskään kattaus ei tule olemaan kovin teemanmukainen, sillä juhlapaikallamme on valmiina (rumat) posliiniset astiat ja luulenpa, että emme lähde niitä vaihtamaan, puulautaset ja savikolpakot lohkaisisivat turhan suuren loven budjettiimme.

Tässäpä siis juhliemme alustava menu, toivottavasti saadaan tämä sovitettua budjettiin... :)

Hääparin malja:

♥ Simaa

Kuva täältä.

Pääruoka:

♥ Uunijuureksia

   • yrttimaustettua perunaa, porkkanaa, lanttua ja punajuurta
♥ Juustoinen lihapata

   • Paistilihaa ja laktoositonta koskenlaskijaa
♥ Halloumia
♥ Vihersalaattia

   • Jäävuorisalaattia

   • Kurkkua

   • Kirsikkatomaatteja

   • Laktoositonta fetajuustoa

   • Laktoositonta ja gluteenitonta salaatinkastiketta

♥ Keitettyjä herneitä
♥ Mustia papuja
♥ Kylmäsavulohta

Kuva täältä.

Juomat:

♥ Maitoa
♥ Laktoositonta maitoa
♥ Kotikaljaa
♥ Olutta
♥ Siideriä
♥ Punaviiniä
♥ Valkoviiniä

Kuva täältä.

Lisukkeet:

♥ Tuoretta, rouheista vaaleaa leipää
♥ Ruisleipää
♥ Rieskaa
♥ Gluteenitonta leipää
♥ Voita

Kuva täältä.

Jälkiruoat:

♥ Kahvia

♥ Teetä

♥ Hääkakkua

   • Vaniljakermakakku, täytteenä esimerkiksi mustikkahilloa ja valkosuklaamoussea

   • Pinnalla tuoreita mustikoita ja sirtuunamelissan lehtiä
♥ Gluteenitonta ja laktoositonta mustikkakermakakkua
♥ Gluteenitonta ja laktoositonta omenapiirakkaa
♥ Gluteenitonta ja laktoositonta vaniljakastiketta
♥ Gluteenitonta ja laktoositonta maustekakkua
♥ Laktoosittomia sydänpiparkakkuja
♥ Gluteenittomia sydänpiparkakkuja
♥ Laktoositonta leipäjuustoa

♥ Lakkahilloa

Kuva täältä.

Iltapala:

♥ Karjalanpiirakoita
♥ Gluteenittomia karjalanpiirakoita
♥ Munavoita
♥ Tuorejuustoa
♥ Glögiä
♥ Glögiä punaviinillä

Kuva täältä.

Illan juotavat:

♥ Punaviiniä
♥ Valkoviiniä
♥ Olutta
♥ Siideriä

Kuva täältä.

Mitä mieltä te lukijat olette, maistuisiko? Jäikö mielestänne jotain puuttumaan ja onko erikoisruokavaliot (kasvissyöjät, keliaakikot ja laktoosi-intolerantikot) huomioitu riittävässä määrin? Mitä te haluaisitte häissä syödä ja mitä ette? :)

Arrow in the knee

Heipä hei ja hyvää pyhäinpäivää! Ensi vuonna tätä juhlapyhää vietetäänkin meillä tavallista iloisemmissa merkeissä, nimittäin omissa häissämme! Häämme ajoittuvat ensi vuonna sillä tavalla hauskasti, että sekä pyhäinpäivä, että Halloween ajoittuvat hääpäivällemme, aika enteellistä!

Pari viikkoa sitten vierailimme kotikonnuillamme ja ajatuksena oli suorittaa loppuun tärkeä tehtävä, nimittäin kysyä mieheni parasta ystävää bestmaniksi ja mieheni veljeä sulhaspojaksi. Molemmat onneksi suostuivat!

Meillä on nyt valittuna ja sovittuna häidemme avustajat, hurraa! Ainakin mulle valinta tuntui tosi vaikealta. Mä en ole koskaan ollut esimerkiksi järjestämmä häitä, enkä edes vieraana polttareissa ja mulle on vieläkin jokseenkin epäselvää mihin kaikkeen tulen tarvitsemaan apujoukkoja... Mulla ei ole myöskään sellaista tiivistä muutaman ystävän porukkaa, joka olis sillä lailla luontevasti suoriltaan valikoitunut hommaan. Ystäviä on kyllä paljon, mutta he ovat kaikki mulle yhtä läheisiä, joten tuntui hirveän vaikealta valita vain muutama.

Paremmalle puoliskolle valinta oli onneksi alusta alkaen melko selvä, paras ystävä bestmaniksi ja veli ja toinen luottoystävä sulhaspojiksi. Päädyin itsekin sitten valitsemaan vain kaason ja kaksi morsiusneitoa ja ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä että tittelit jakautui oikeille ilmisille. :) Päätettiin suorittaa tämä kysymisprosessi saunaoluiden ja siidereiden muodossa, joihin suunnittelin ja liimasin uudet, häidemme teemaan sopivat etiketit itse. Lainaus on napattu Skyrimistä ja on yksi kaupunginvartioston hokemista. Sanonta: "saada nuoli polveen" on kuulemma vanha pohjoismaalainen ilmaisu, joka tarkoittaa naimisiin menoa ja viittää siis polvistumiseen kosittaessa. ;)

"I used to be an adventurer like you, but then I took an arrow in the knee."

Ollaan nyt viimein alettu puhua avoimemmin meidän hääaikeista, kun kaikille avainhenkilöille on saatu asia tunnustettua. Useimmat on olleet tosi iloisia meidän puolesta, mutta muutama (vieläpä aika läheinen ihminen) on suhtautunut asiaan vähän nuivasti, mikä on kieltämättä tuntunut aika kurjalta. Onko teillä lukijoilla vastaavanlaisia kokemuksia ja miten olette asiaa käsitelleet?

Les Fleurs du mal

Heipähei pitkästä aikaa. Syksy on päässyt livahtamaan vaivihkaa talven puolelle ja työ- ja harrastuskiireiden vuoksi häärintamalla on ollut hiljaista. Jotain olen sentään saanut aikaan, ostin nimittäin joitakin viikkoja sitten testimielessä muutamia callunoita ja kokeilin miltä ne pulloissaan näyttävät ja millainen kestokyky niillä on maljakko-olosuhteissa. :)

Ihan sieviähän noista tuli, tosin puuvartisina kasveina nuo vedessä lilluvat varret näyttävät aika kamalilta, pitää ehkä panostaa asetteluun ja leikkaamiseen enemmän h-hetkellä. :D Mietin myös pitäisikö tuonne veteen tiputtaa vaikkapa violettia karamelliväriä (ja mahtavatkohan kukat pahastua siitä??), sekin voisi näyttää aika jännältä ja viedä huomion noista juurista!

Vähän jäi harmittamaan kuinka pieniä noista asetelmista tuli, noissa Prismasta ostamissani callunoissa oli aika lyhyet kukinnot ja varret... Stockalta bongasin tosin Hullujen päivien aikaan jätticallunoita, joissa näytti olevan enemmän pituutta, täytyy toivoa että löydän ensi vuonnakin sellaisia, voisivat sopia vielä paremmin leikkokukiksi. :)

Mielestäni nuo callunat kaipaavat kyllä vielä seurakseen jotain... ehkä vain jotain vihreää? Olisiko teillä lukijoilla varteenotettavia ehdotuksia kanervien kaveriksi? :)

Nomen est omen

Tulevassa rouvuudessa minua stressaa ehkä kaikkein eniten sukunimen valinta. Otanko perinteikkäästi mieheni sukunimen, pidänkö modernisti omani, valitsenko kompromissina yhdistelmäsukunimen vai keksisimmekö kokonaan uuden, yhteisen nimen?

Kuva täältä.

Olen melko perinteinen ihminen ja jotenkin olen aina kuvitelllut, että tottakai otan naimisiin mentäessä mieheni sukunimen. Pidän jotenkin ajatuksesta, että mies lahjoittaa minulle sukunsa nimen ja minä taas annan itseni mieheni sukuun. Romanttinen ajatushan se on, mutta.

Omasta nykyisestä nimenstäni on kuitenkin tullut suuri osa minua ja arkista elämääni. Nimeäni käytetään kymmeniä, ellei satoja kertoja päivässä, kirjoitettuna tai ääneen lausuttuna, niin itseni kuin muidenkin toimesta. Se on kirjoittamieni kirjeiden, sähköpostien ja virallisten lappusten allekirjoituksissa, minulle osoitetuissa korteissa ja kuorissa, joita saapuu niin kotiin kuin työpaikallekin, se on sähköpostiosoitteissani, signeeraamissani töissä ja lompakostani löytyvissä korteissa passista kirjastokorttiin. Ehkä siksi nimen muutos tuntuu jo itsessään suurelta ja pelottavalta asialta.

Erityisen vaikeaa valinnasta minulle tekee se, että juurikaan tunne ihmisiä siltä puolelta sukuani, jonka nimeä itse kannan. Koen tietyllä tapaa itseni juurettomaksi, sillä samaa sukunimeä kantavia sukulaisia, jotka voisin sanoa tuntevani, on nopeasti laskettuna vain kahdeksan ja ajattelinkin aina, että minun olisi helppoa ottaa tulevan puolisoni sukunimi. Mutta mieheni suvusta taas en tunne oikeastaan kuin mieheni, hänen vanhempansa ja veljensä, joten nyt en osaa mieltää itseäni myöskään osaksi heidän sukuaan, vaikka olenkin aika läheinen hänen perheensä kanssa.

Tietenkin myös esteettiset tekijät vaikuttavat valintaan. Minulla on pitkä etunimi, joten olisi hyvä jos sukunimeni olisi lyhyehkö, kuten nyt. Mieheni sukunimi on hieman pidempi, mutta ei vielä mahdoton ajatus. Sukunimiemme yhdistelmä taas olisi jo naurettavan pitkä. Tällä hetkellä minulla on myös sama etunimen ja sukunimen ensimmäinen kirjain, ja olen aina pitänyt siitä. Miehen sukunimi alkaa tietystikin eri kirjaimella. Nimien pitäisi myös sopia yhteen ja rehellisesti sanottuna minun etunimeni ja mieheni sukunimi ei ole kombinaationa siitä kauneimmasta päästä.

Mieheni väläytteli jo ajatusta kokonaan uudesta, yhteisestä sukunimestä, mutta itse en oikein lämpene ajatukselle. Ensinnäkin se tuntuisi ehkä jotenkin... erikoisuudentavoittelulta pelkän erikoisuuden vuoksi ja toiseksikin olen melko varma että onnistuisimme tuollaisella tempauksella loukkaamaan verisesti sekä minun, että puolisoni perheitä.

Onneksi minulla on vielä melkein vuosi aikaa haudutella tätä asiaa, mutta juuri nyt epäilyttää että mahtaako ajankulu tehdä minua hullua hurskaammaksi tässä asiassa. Haluaisin kuulla, mitä te lukijat asiasta ajattelette? Mitä te tekisitte minun sijassani tai millaisiin ratkaisuihin olette itse päätyneet omissa liitoissanne? :)

Pientä säätöä

Lähipäivinä blogiini eksyvät saattavat huomata ulkoasussa kummallisuusksia, yritän nimittäin säätää sitä hiljalleen mieleisekseni. Lisäsin sivupalkkiin myös itselleni painostukseksi alustavan muistilistan tehdyistä, työn alla olevista ja vielä tehtävistä asioista. Siihenkin varmaan tulee lisää kohtia sitä mukaan kun älyän että aha, tämmöinenkin juttu olisi siis pitänyt tehdä... :D

Mutta nyt nukkumahommiin. ♥

Myötä- ja vastamäkeä

Häiden esivalmistelut (=projekti hääkuntoon 2015...) on ottanut skidisti takapakkia viime viikkoina. Armottoman sadistinen syysflunssa sai saaliiksi meidätkin ja pariin viikkoon saleilu ei tullut kysymykseenkään. Terveellisen ruokavalion ylläpitäminenkään ei juuri huvittanut kun olo oli muutenkin kurja, ja tässä on tulos:

Onneksi viime viikolla olo alkoi olla jo parempi ja pääsin taas aloittamaan saleilun ja uimisen, jospa se tästä vielä lähtisi!

Pullo- ja tarjotinprojekti sentään etenee hitaasti mutta varmasti. Oulu-Hallissa järjestettiin hiljattain iso kirppistapahtuma ja saatiin sieltä saaliiksi monta pulloa ja tarjotinta! Yhden pullon onnistuin tosin jo rikkomaan kömpelyyttäni... :(

Pitäisi jaksaa hinkata nuo kaikki teräsvillalla, vaikka eihän ne pienet elämänjäljet ketään haitanne. :)

19 kappaletta tarjottimia - check!

Out of mana. ;)

Pulloja on nyt kaikenkaikkiaan 15kpl ja tarjottimia 19... plus mun vanhempien luona pitäisi olla vielä yksi kipale. :) Luulen että molempia tarvitaan noin 40, joten puoliväli lähestyy!

Lähdetään huomenna bussilla ystäväpariskunnan luokse Pelloon koko pienen perheemme voimin. Meidän piti lainata kaverin autoa ja mennä sillä, mutta se ruoska olikin jo niin huonossa jamassa, ettei sillä enää sellaisia matkoja taiteta... oli tarkoitus käydä matkalla Haaparannan Ikeassa ostamassa kynttilät noita tarjottimia varten, mutta onhan tässä tietysti vielä hyvin aikaa... olisi ollut kiva käydä myös Systembolagetissa testailemassa huokeita siidereitä ja oluita tarjoitut mielessä.

Pari viikkoa sitten saatiin muuten viimeinkin kerrottua naima-aikeista meidän molempien vanhemmille, jotka oli onneksi melkein yhtä innoissaan kuin mekin. :D Isä tarjoutui tekemään reissun Viroon, joten ehkäpä tuo juoma-asiakin ratkeaa vielä budjetille ystävällisellä tavalla. ;)

Huh. Huomenna olisi vielä muutama tunti töitä tiedossa ennen viikonlopun retriittiä, joten tämä jää nyt tällaiseksi suppeaksi jeejee jotain on tapahtunut -päivitykseksi. Suunnitelmissa on tehdä päivitys vähän painavammastakin aiheesta, mutta käytännön syistä sen aika ei ole ihan vielä... jokatapauksessa rentouttavaa viikonloppua myös teille lukijoille! :)

Saappaat jalassa

Poikkeuksellisen rankka sunnuntai on hyvä päättää haaveiluun kengistä. Siis niistä täydellisistä yksilöistä, joiden kopistessa astelen avioliiton satamaan.

Myöhäisen vuodenajan ja sään viileyden vuoksi mielessäni ovat pyörineet erityisesti pidemmät saappaat. Saappaiden tulisi olla myöskin sellaiset, jotka sopisivat häiden fantasiamaiseen tyyliin. Pleaser USA:n teemapukeutumiseen erikoistuneelta alamerkiltä Funtasmalta löysinkin heti muutamia silmääni miellyttäviä yksilöitä. :)

Funtasma Dame-115

Funtasma Dame-115 on mielestäni kaunis, joskin melko matalalla korolla (2") varustettu saapas, jossa nyöritys, pitsiä ja norsunluunväristä keinonahkaa. Saappaissa ei ole vetoketjua, mikä on mielestäni ehdoton plussa!

Funtasma Victorian-116x

Funtasma Victorian-116x on hyvin samantyyppinen kenkä kuin Dame-115, mutta varustettu korkeammalla korolla. Nämä ovat upeat, mutta saapa nähdä löytyykö kokoja enää, monessa paikassa näkyy myytävän jo eioota, vaikka malli on käsittääkseni suhteellisen uusi.

Funtasma Victorian-120

Mikäli päädyn kirkkaanvalkoiseen pukuun, valintani voisi olla Funtasma Victorian-120. Kaikenkaikkiaan kaunis kenkä, valkoista keinonahkaa, nyöritys ja kauniinmallinen korko. Näissä olin tosin spottaavinani vetoketjun. :/

Fabulicious Victorian-30

Nimestään huolimatta tämä kenkä ei ole Funtasman, vaan Pleaser USA:n uuden alamerkin, juhlakenkiin erikoistuneen Fabuliciousin alta. Fabulicious Victorian-30 on ihanan romanttinen, nilkkamittainen pitsisaapikas, jossa päällä kaunista pitsiä ja alla satiinia. Tätä kenkää saa kahdessa värissä, luonnonvalkoisella ja beigellä satiinilla (jos oikein tulkitsin mallikuvia), joista itseäni tummempi beige miellyttää enemmän. :)

Pleaserin lisäksi on tietysti myös paljon muita vaihtoehtoja, jopa minun hivenen eksentriseen makuuni. ;)

Kuva täältä.

Ei aavistustakaan näiden kenkien brändistä, mutta Ebayn ihmeellisestä maailmasta löytyi tämmöiset upeat taittovartiset pitsisaappaat. :) Tykkään kovasti, näitä saa sekä kirkkaan- että luonnonvalkoisena ja hintaakin on vain sata Australian dollaria. :)

Minna Parikka Raquel, kuva täältä.

Minna Parikan Raquelit olisivat mielettömän ihanat hääkengät, jo pelkästään sydännauhojensa takia! Näitähän saa sekä kiiltonahkaisina että mattapintaisina, joista jälkimmäinen kutkuttelee enemmän. Nämä eivät ole kylläkään saappaat, mutta tässä tapauksessa olen valmis joustamaan... ;) Hintaahan näillä kaunokaisilla on, mutta toisaalta näin laadukkaat kengäthän ovat enemmänkin sijoitus kuin tuhlausta, eikö niin..? :D

Vivienne Westwood Lady Dragon Skull cream, kuva täältä.

Vivienne Westwoodin Lady Dragon Skull -avokkaat ovat kyllä sanoinkuvaamattoman jumalaiset kengät. Kalloja, kumia ja purkkatuoksu, ah! ♥ En tiedä sopisivatko nämä täydellisesti pukuuni, mutta en jaksa välittää, niin ihanat ne ovat. :D Valitettavasti nämä on loppuunmyyty kaikkialla ja hintakin on luonnollisesti suolainen, josa jostain vielä parin löytäisikin, mutta aina voi väijyä sopuhintaisia hajakokoja käytettynä ebaysta... >:3

Näihin kuviin ja tunnelmiin lienee hyvä päättää tämä postaus. Mikä pari nousi teidän lukijoiden lemppariksi? Entä millaiset kengät teillä oli häissänne tai millaiset haluaisitte? :)

Edistystä

Nopea ja kuvapainotteinen päivitys tällä kertaa. Mun pitäis olla jo nukkumassa, menen nimittäin huomenna töiden jälkeen tatuoitavaksi! Sain peruutusajan mun tatskaajalle ja pääsen nyt jatkamaan mun keväällä aloitetun selkäkuvan loppuun, jee! Kiva saada se valmiiksi hyvissä ajoin ennen häitä. :)

Mutta asiaan! Pientä edistystä hääkoristeiden suhteen on saavutettu. Olen jaksanut kiertää melko ahkerasti Oulun eri kirppiksiä ja tässä tulos:

Pulloja! Noihin tulee siis kanervia ja sirottelen noita sitten pöydille koristeiksi. :)

Ja muutama tarjotin. Asettelen varmaan pullot noiden päälle, ainakin osan. Lisäksi tulee kynttiläröykkiöitä.

Mulla on vielä yksi tai kaksi tarjotinta mun vanhempien luona, pitää jossain vaiheessa muistaa tuoda nekin tänne kun käyn kylässä. :) Lisäähän noita vielä tarvitaan, sekä tarjottimia että pulloja, mutta hyvässä vauhdissa ollaan! Mulle saa pitää vinkata jos tiedätte että Oulussa on jossain myynnissä tuollasia "taikajuomapulloja" tai metallitarjottimia siedettävään hintaan. :)

Saadaan luultavasti piakkoin kaverin auto lainaksi ja ajateltiin lähteä käymään Haaparannassa testailemassa Systembolagetin edullisempia oluita ja siidereitä häätarjoilut kirkkaana mielessä ja samalla vois pyörähyää hakemassa Ikeasta kynttilöitä ja ehkä pari taljaa. :)

Ja hei, melkein unohdin! Hääkuntoilu on tuottanut jo pientä tulosta. :)

Jee! Melkeen kilo viikossa! :)

Laitan loppuun vielä muutamia inspiraatiokuvia Pinterestistä ja sitten painelen pehkuihin. ♥

Kuva täältä (tai oikeastaan täältä). ;)

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Morsiuspuvusta (ja siihen mahtumisesta)

Häämekko. Monelle morsiamelle juuri häämekko on se tärkein materialistinen juttu koko juhlassa. Morsiuspuvuista saa yleensä pulittaa pitkän pennin ja moni on valmis investoimaan lähes tähtitieteellisiä summia pukuun, jota käytetään vain kerran. Moni myös säästää hääpukunsa, joko mahdollisille jälkipolville tai ihan vain itselleen.

Minä rakastan vaatteita, joskin käytän lähes yksinomaan mustaa ja vaatekaappini on naiseksi yllättävän suppea. Tykkään panostaa laatuun ennen määrää ja saatan käyttää paljonkin rahaa vaatteeseen, jos olen varma että tulen käyttämään sen puhki. Morsiuspuvun valinta tuottaa minulle kuitenkin suurta tuskaa.

Luonnollisesti haluan hääpäivänäni tuntea olevani parhaimmillani ja mekko tulee olemaan iso osa sitä kokemusta. Kärsin pari vuotta sitten kilpirauhasen liikatoiminnasta ja ulkoisesti vanhenin muutamassa kuukaudessa useita vuosia. Ihoni ei mielestäni ole 25-vuotiaan iho, eikä muukaan vartalo ole mielestäni sillä tasolla kuin se tyypillisesti minun ikäiselläni ihmisellä kuuluisi olla. Tämä on syönyt itseluottamustani ja tuntuu pahalta, että parhaat päiväni ovat jo takana päin. Sillä miten tulen hääpäivänämme pukeutumaan on siis minulle valtaisa merkitys ja sen täydellisen häämekon löytämiselle on jo kasautunut melkoisesti paineita. Toisaalta taas, sehän on vain yksi päivä ja yksi mekko. Onko mitään järkeä kuluttaa raskaalla työllä ansaittuja rahoja mekkoon, jota käytetään vain yhtenä päivänä?

Onneksi häihimme on aikaa vielä yli vuosi ja tässä vaiheessa minulla on vielä hyvin aikaa puntaroida asiaa, haaveilla ja fiilistellä erilaisia mekkoja. :) Viime viikkoina olen selaillut ahkerasti nettiä metsästäen sitä täydellistä yksilöä, seuraavat kriteerit mielessäni:

♥ Keskiaikainen tai renessanssi-vivahteinen leikkaus
♥ Pitkät, löysät hihat
♥ Eteerisyys
♥ Valkoinen tai vaalea väri
♥ Hinta maksimissaan n. 300€
♥ Mukava päällä, mahdollisuus tanssiin ja muuhun liikkumiseen

Ajattelin ensin että tuskinpa kriteerit täyttävän mekon löytäminen tällä internetin ja kaikenlaisten nettikauppojen kultaisella aikakaudella osoittautuisi minkäänlaiseksi haasteeksi, mutta väärässä olin. Tarjolla on kyllä monia leikkaukseltaan miellyttäviä mekkoja, mutta materiaalina on käytetty kauheinta kuviteltavissa olevaa loimusamettia, josta tulee mieleen lähinnä koulunäytelmät tai naamiaiset. Vaihtoehtoisesti paremmasta materiaalista valmistetut yksilöt olivat hinnoiltaan moninkertaisia. Saahan tyttö toki haaveilla?

Firefly Path Bridal, Lady of the Lilac

 

 

 

Firefly Path Bridalin luomukset ovat uskomattoman yksityiskohtaisia fantasia-maailmoista inspiraatiota ammentavia taideteoksia. Ylläolevassa mekossa materiaaleina mm. silkki, tafti ja sifonki. Jokainen mekko tehdään käsityönä, eikä sivustolla mainita edes suuntaa-antavia hintoja, mutta voitte kuvitella. :)

Faerie Brides, Star Jeweled Gown

Faerie Bridesin mekot ovat mielettömiä pitsiunelmia upeilla laahuksilla, roikkohihoilla ja anteliailla kaula-aukoilla. Oheisen mekon hinta on alkaen $1900, riippuen mekon viimeistelyistä.

Rivendell Bridal, Eolande

Rivendell Bridalin mekoissa on mielestäni sitä samaa ihanaa tunnelmaa, mitä Taru Sormusten Herrasta - ja Hobitti -elokuvien haltioidenkin garderoobeista löytyy. Varsinkin kirjailut ovat upeita! Oheisen kuvan mekolla on kuitenkin hintaa £1,400, "pikkuisen" yli minun budjettini. :)

Gunne Sax -mekko, kuva täältä.

Okei, joten custom fantasia-unelmat ovat poissa laskuista jo pelkästään hintojen vuoksi, ellen sitten halua tyytyä loimusamettiin ja standardikokoihin. Mitä muita vaihtoehtoja minulla on? Bongailin Etsystä ja Ebaysta myös käytettyjä retro ja vintage hääpukuja. Etenkin 60- ja 70-luvuilla muodissa olivat keskiaika, renessanssi ja viktoriaanis-tyyliset häämekot. Erityisesti Gunne Sax -brändin hääpuvuissa on mielestäni usein sitä jotakin. :) Luonnollisesti on täysin tuurista kiinni löydänkö sopivaa yksilöä ennen h-hetkeä juuri minun koossani, mutta täytyy pitää silmät auki. :) Vintage-häämekossa (kuten muissakin vintage-vaatteissa) minua viehättää vanhan ajan tuntu, jotenkin tuntuu kuin vaatteella olisi "sielu" kun sillä on hieman tarinaa takanaan. :) Haittapuolena tämän aikakauden mekoissa on mielestäni usein turhan siveä leikkaus minun makuuni... ;)

Olin kahlannut erilaisia hääpukuvalmistajia, nettipuljuja ja huutokauppoja epätoivon vimmalla jo viikkoja, kunnes viime viikolla minua lykästä ja löysin Rose Mortemin. Kyseessä on amerikkalainen goottityylisiin vaatteisiin erikoistunut ompelimo, joka minun suureksi ilokseni valmistaa myös hääpukuja muustakin kuin loimusametista, vieläpä kohtuulliseen hintaan. Iskin silmäni erityisesti allaolevaan yksilöön.

Nuo hihat! ♥

Ja tuo pieni laahus! ♥

Kyseinen mekko on joustosamettia ja sitä saa melkein missä tahansa värissä, mukaanlukien valkoinen ja luonnonvalkoinen. :) Rakastan etenkin noita hihoja, huppua ja juuri sopivaa kaula-aukkoa! Plussaa myös pienestä laahuksesta, joka on kuitenkin sellainen jonka kanssa voi liikkua ympäriinsä, tanssia ja muuta ilman pelkoa sen takertumisesta joka paikkaan. :) Hintaa tällä mekolla on $399, eli noin 300€. Tokihan siihen tulee päälle vielä postit ja mahdolliset tullit, mutta budjetin rajoilla ollaan. :) Lisäksi elättelen toiveita että saisin myytyä puvun edelleen häiden jälkeen, mutta sitähän ei voi koskaan tietää.

Alunperin minulla oli tarkoituksena teettää puvun kaveriksi korsetti, joko puvun päällä tai alla käytettäväksi. Haaveilin kovasti Belle Modesten korsetista, joka olisi juuri minun mitoilleni tehty, mutta nyt tuntuu että hinta on liian suolainen. Sen sijaan tilaan varmaankin esimerkiksi Corsets UK:lta jonkin valkoisen yksilön, esimerkiksi tämän tai vastaavan.

Vielä minun ei kuitenkaan kannata lähteä pukua, saati korsettia tilailemaan, sillä "hääkunto" siintää vielä jossain kaukaisuudessa. :D Aloitimme puolisoni kanssa hiljattain elämäntaparemonmontin, tavoitteella olla reippaan vuoden kuluttua huomattavasti sutjakammassa kunnossa. :) En omista vaakaa, mutta kokemuksesta voisin sanoa, että 50 kg oli ainakin viimeksi minulle imarteleva paino ja siihen nyt sitten pyrin. :) Toki laihdutan ennen kaikkea katsomalla peiliin, näytti vaaka mitä tahansa! Mutta pidemmittä puheitta, ajattelin lähteä kuntosalille hikoilemaan näin sunnuntain ratoksi. ;)

Tästä se lähtee!

A merry old inn, beneath an old grey hill

Mitä häiden esteettiseen ja materialistiseen puoleen tulee, yksi tärkeimmistä asioista minulle on tunnelmallinen hääpaikka (tärkein olisi varmastikin sormus, sitä kun tulee katseltua kuolemaan saakka, mutta siitä lisää tuonnempana).

Keskustelimme tulevista häistämme jo joskus seurustelumme alkuvaiheessa kihautumisen yhteydessä, hyvin kepeään sävyyn ja taivaanrantoja maalaillen tosin. Kysyin puolisoltani onko hän koskaan miettinyt, millaiset hääjuhlat hän itselleen haluaisi, jos saisi otse päättää ja hän vastasi että keskiaikaiset teemahäät olisivat hauskat. Pidin ajatusta naurettavana ja kuvittelin itseni tötteröhattu päässä vaihtamassa vihkivaloja ja hautasin ajatuksen saman tien, häät eivät tuollon olleet meille mitenkään ajankohtainen asia.

Vaan kas kummaa, nyt kuusi vuotta myöhemmin olen kovasti suunnittelemassa häitä, joita inspiroi keskiaika ja fantasia. :D Haluaisin että häidemme teemassa ja etenkin häpaikan somistuksessa näkyisi luonnonläheisyys, pakanallisilla elementeillä maustettuna. Olemme puolisomme kanssa myös fantasikirjallisuuden, elokuvien ja pelien ystäviä ja joitakin sellaisia elementtejä olisi mukava sisällyttää teemaan. Erityisesti minua inspiroi Elder Scolls sarjan uusin osa (ellei Online lasketa), eli Skyrim, se kun sijoittuu osittain varsin kotoisen oloisiin maisemiin. :)

Rakastan Skyrimin talojen sisustusta, etenkin Whiterunissa. Tulisijat, katosta riippuvat kuivatut yrtit, taljat ja sinne tänne sirotellut 

luut, kynttilät, ja kirjat ovat sellaisia elementtejä joita haluaisin myös meidän hääpaikkaamme. ♥

Samantyylisä vaikutteita lötyy toki myös reaalimaailmasta. Keskiaikaiset tavernat ovat sisustuksellisesti mieleeni. Ajattelin että myös häiden menu voisi olla suurilta osin tavallista maalaisruokaa, mielellään myös vuodenaika huomioiden (lihaa/kalaa, perunaa ja juureksia, jäliruokiin omenoita jne.).

Kuvassa keskiaikainen taverna Prahassa, kuva täältä.

Tumblr, Pinterest ja Weheartit ovat täynnä toinen toistaan ihanampia inspiraatiokuvia, myös erikoisemmista hääkoristeluista, kukista ja kakuista. Hääkukiksi haluaisin itse ainakin kanervia! Kanerva on mielestäni hyvä kukkavalinta vuodenaikaan nähden, väriltään kaunis ja siihen liittyy mielenkiintoisia uskomuksia kansanperinteessä. Varjojenkirja.comissa kanervasta kirjoitetaan mm. seuraavaa:

Kuva täältä.

"Kanerva on kelttien pyhä yrtti. Uskotaan myös, että kanerva kasvaa siellä, missä keijut ovat levänneet. Sitä on pidetty mukana suojaamaan raiskauksilta ja muulta väkivallalta. Erityisesti valkoista kanervaa pidetään onnea tuovana ja sitä käytetäänkin usein morsiuskimpuissa. Valkean kanervan uskotaan myös "viilentävän" ei-toivottujen kosijoiden kuumia tunteita.

Kotona yrttipussukassa kanerva auttaa säilyttämään kotirauhan. Amulettina se tuo pitkän fyysisen elämän ja sielun kuolemattomuuden. Tyynyn alle laitettuna kanerva edesauttaa onneatuovien enneunien näkemistä.

Kanervaa pidetään intohimoisen rakkauden, uhrauksen ja itsekurin symbolina. Se yhdistetään kesäpäivänseisaukseen ja Ogham-aakkosten 3. vokaaliin U,(Ur',Ura). Erityisesti punainen kanerva on intohimon yrtti, jota on käytetty sekä aloittamaan suhde että myös päättämään se."

Oikein sovelias, joskin epätavallinen hääkukka siis. :) Kanervat ovat tosin yksinään hieman karun näköisiä, pitää siis vielä miettiä mitä niille laittaisi kaveriksi. Lisäksi haluaisin hääpaikkaan roikkumaan ja muuten esille kimppuina erilaisia kuivattuja luonnonkukkia.

Kuva täältä.

Koska häämme ovat syksyllä, pidän erityisen tärkeänä sitä että tila on valaistu kauniisti. Kova sähköinen valo pidetään minimissä, mutta kynttilöitä ja lyhtyjä tulee olemaan runsaasti.

Kiertelen usein kirpputoreja, ja ajattelin että tässä vuoden mittaan kerään mahdollisimman paljon tämäntyylisiä metallitarjottimia ja kasaan niille eri mittaisista pöytäkynttilöistä ja hienoista lasipulloista ja karahveista (joissa mahdollisesti kukkia tai yrttejä) koristeet pöytiin. :)  Lasipullot saisivat olla sellaisia potion tai taikajuomapullon näköisiä velhomaisia kapistuksia, onneksi niitä löytyy kaapaista valmiiksi jo muutamia, saattavat olla vaikeampia löytää kuin nuo tarjottimet.

Tykkään siitä että saan itse näpertää koristeita ja käyttää luovuuttani ja samalla säästän hääbudjetista rahaa muihin juttuihin. :) Jos te lukijat osaatte antaa vinkkejä tämäntyyppisten koristeiden metsästykseen niin olisin todella kiitollinen! Otan mielelläni vastaan myös inspiroivoa kuvia, videoita, linkkejä, ja kommentteja. :)

Mitä mieltä olette, ovatko keskiaikahäät mieleenne vai silkkaa huluutta? Kommentit niin puolesta kuin vastaan ovat tervetulleita ja toivottuja. :)

Pääkallopaikka

Kuten viimeksi ohimennen mainitsin, kävimme kuluneella viikolla katselemassa juhlapaikkoja. Paikan suhteen meillä oli seuraavanlaiset kriteerit:

♥ Tilaa noin 75 vieraalle.
♥ Historiallinen/vanha rakennus.
♥ Ei A-oikeuksia.
♥ Lämmitys ja esteetön pääsy myöhään syksyllä.

Kävimme ensin vaihtoehtoja läpi netin välityksellä ja valikoimme top kolmosen, joita käytiin sitten paikan päällä katsomassa. Ensimmäiseksi suuntasimme Haukiputaalle Martinhoviin.

Kuva Markon ja Katrin hääkuvaussivustolta: www.markojakatri.fi.

Tykkäsimme kovasti Martinhovista paikkana! Kartano on kertakaikkisen upea, emäntä mukava ja kaikenkaikkiaan hääpaikkana Martinovi on helppo valita, sillä paikan hintaan sisältyy ihan kaikki tarpeellinen ruoasta koristeisiin. Martinhovista löytyi myös hienot saunatilat ja palju.

Seuraavaksi suunnistimme Toppilassa sijaitsevaan Allin Matalaan.

Kuva Allin Matalan kotisivuilta, http://allinmatala.net/.

Allin Matala on kellaripubin tyylinen, ihastuttavan tummasävyinen paikka, jonka erikoisuutena olut- ja siiderihanat, joihin voi itse ostaa tynnyrit. Myös täällä vastaanotto oli todella ystävällinen ja saman yrittäjän kautta saa pitopalvelun Pitopadasta, jossa ainakin puolisoni mukaan on loistavat ruoat. Lisäksi Allin Matala on lähellä keskustaa, joten vieraiden liikuttelu ei tuottaisi samanlaisia ongelmia kuin muissa paikoissa.

Viimeiseksi kävimme katsomassa Oulunsalon Peuhua.

Kuva Markon ja Katrin hääkuvaussivustolta: www.markojakatri.fi.

Peuhu on kaunis hirsinen kartano, joka tarjoaa tekemistä monenlaiseen makuun kaljakorikiipeilystä mönkijöillä ajeluun. Peuhussa on myös kaksi saunarakennusta ja kaksi paljua käytettävissä. Pidimme myös kovasti siitä, että Peuhussa oli paljon erilaisia tiloja mm. tanssille ja cateringille, sekä useita takkoja. Kuljetus kaupunkiin on mahdollista järjestää tilan vuokraajan kautta.

Pohdiskelimme vaihtoehtojamme viikonlopun ja päädyimme viimeisimpään eli Peuhuun. :) Alla muutamia plussia ja miinuksia, jotka lopulta sinetöivät valintamme:

Martinhovi

+ Kauniit tilat ja etenkin kauniit tuolit (verrattuna moneen muuhun paikkaan).
+ Helppous (kaikki mahdollinen sisältyy hintaan).
+ Supermukava emäntä.
+ Suuri palju.

- Kaikki sisältyy hintaan, eli esimerkiksi itse koristelemalla ei voi laskea hintaa.
- Paikka on kaukana keskustasta.
- Pääsalin seinät olivat meidän ajattelemallemme väriteemalle vähän huonon väriset.

Allin Matala

+ Lähellä keskustaa.
+ Tunnelmallinen ja meille mieluinen värimaailma.
+ Olut ja siiderihanat kiva lisä.

- Ei saunaa tai paljua.
- Pienehkö.

Peuhu

+ Paljon tilaa.
+ Monia takkoja, hyvä syyshäihin.
+ Kauniit hirsiseinät.
+ Meille sopiva tyyli ja värimaailma.
+ Saunat ja paljut.
+ Mahdollisuus säästää koristelemalla ja tekemällä ruokia itse.

- Paikoitellen rumia huonekaluja.
- Kaukana keskustasta.
- Rumat wc-tilat.

Peuhu on nyt alustavasti varattu meille, soittelen ensi viikolla meille vielä vahvistetun varauksen ja perun muut paikat. Seuraavan postauksen ajattelin tehdä inspiraatiokuvista mitä tilan sisustukseen tulee. :)

Lisää mielettömän hienoja kuvia ja lyhyet esittelyt hääpaikoista Oulussa löytyy muuten Markon ja Katrin sivustolta, käykääpä kurkkaamassa!

Susiparin syyshäät

kuva Pinterestistä

Naimisiin. Siis ihan oikeasti, mekö?

Mieheni ja minä olemme tassutelleet yhteisiä polkuja jo yli seitsemän vuotta ja kihlasormuksiakin on tullut kannettua jo reippaasti yli kuusi. Saman katon alla on viihdytty melkein alusta asti.

Nyt molempien osapuolien elämäntilanne alkaa viimein näyttää töiden ja opiskelujen osalta sellaiselta, että saimme sovittua alustavan hääpäivän. ♥ Aavistuksen makaaberin maun omaavina ihmisinä toiveemme on päästä naimisiin lokakuun viimeisenä päivänä vuonna 2015, jolloin Suomessa vietetään pyhäinpäivää ja rapakon takana Halloweenia. Tiedossa olisi siis syyshäät reilun vuoden kuluttua.

En ole niitä ihmisiä, jotka ovat pikkutytöstä asti haaveilleet häistään ja rakennelleet toinen toistaan ihanampia prinsessaunelmia. Oikeastaan olin (ja olen) yllättynyt että olen ylipäätään löytänyt  ihmisen, jonka kanssa voin ja haluan jakaa koko elämäni (ja joka tuntee samoin).

Syvällä sisimmässäni asuu kuitenkin parantumaton romantikko ja odotan mielenkiinnolla kuoriutuuko minustakin vuoden kuluessa oikea hirviömorsian. ;)

kuva Pinterestistä

Tämä blogi on lokikirja meiden matkastamme avioliiton satamaan, enemmän tai vähemmän morsiamen näkövinkkelistä katseltuna. Tervetuloa seuraamaan, saammeko järjestettyä itsemme näköiset häät ja kuinka se onnistuu. :)

Ps. Pahoittelen toistaiseksi verrattain kaameaa ulkoasua. Menemme huomenna katsomaan ensimmäistä mahdollista juhlapaikkaa ja halusin is

keä blogin tulille ennen sitä, mutta tyydyttävän layoutin askarteluun vierähtänee vielä tovi. :)